Koeaika työsuhteessa

10.1.2016 / 1.1.2017



Työntekijä ja työnantaja voivat sopia työnteon aloittamishetkestä alkavasta koeajasta. Siitä on säädetty työsopimuslaissa sekä joissakin työehtosopimuksissa. Koeajan tarkoituksena on antaa molemmille työsopimuksen osapuolille aikaa harkita, vastaako tehty työsopimus etukäteisodotuksia. Osapuolet voivat koeajalla selvittää, vastaako työ työntekijän toiveita, ja toisaalta, soveltuuko työntekijä hänelle annettuun työtehtävään.

Koeaikana työsuhde voidaan purkaa kummankin sopijapuolen toimesta ilman irtisanomisaikaa. Työntekijä jää siis vaille normaalia irtisanomissuojaa, mutta toisaalta hän ei myöskään ole velvollinen työskentelemään irtisanomisaikaa. Työsuhde päättyy välittömästi samana päivänä, jolloin työntekijä tai työnantaja ilmoittaa käyttävänsä koeaikaehtoa työsuhteen päättymisperusteena.

Koeajan kuluttua umpeen työntekijän työsuhdeturva paranee huomattavasti, sillä sen jälkeen työnantajan on pystyttävä näyttämään toteen työsuhteen päättämisen perusteet sekä niiden riittävyys.

Koeajasta sopiminen

Työsopimuslain mukaan koeajasta on aina sovittava erikseen. Jos koeajasta ei ole sovittu, sitä ei ole. Koeaika ei voi alkaa ennen työnteon aloittamista, eikä siitä voi sopia enää siinä vaiheessa, kun työnteko on jo aloitettu. Koeajasta voidaan poikkeuksellisesti sopia myös työsuhteen aikana työtehtävästä toiseen siirryttäessä, mikäli toimenkuvan muutos on olennainen.

Määräaikaisessa työsuhteessa koeajan pituus ei saa mahdollisine pidennyksineen ylittää puolta työsopimuksen kestosta tai kuutta kuukautta. Jos työnantajaa sitovassa työehtosopimuksessa on määräys koeajasta, työnantajan on ilmoitettava tämän määräyksen soveltamisesta työntekijälle työsopimusta solmittaessa. Muussa tapauksessa työnantaja menettää mahdollisuutensa vedota koeaikaehtoon.


Koeajan kesto

Työsopimuslakia on muutettu 1.1.2017 alkaen siten, että koeajan pituudeksi voidaan sopia korkeintaan kuusi kuukautta työsuhteen alusta lukien. Lisäksi koeaikaa voidaan pidentää, jos työntekijä on työkyvyttömyyden tai perhevapaan vuoksi koeaikana poissa työstä.

Määräaikaisessa työsuhteessa koeajan pituus ei saa mahdollisine pidennyksineen ylittää puolta työsopimuksen kestosta tai kuutta kuukautta. Jos työsuhteessa noudatettavassa työehtosopimuksessa on määrätty koeajan enimmäispituudeksi esimerkiksi neljä kuukautta, ei tätä pidemmästä koeajasta voida sopia.


Asiallinen syy koeaikapurkuun

Työsopimusta ei saa purkaa koeajan tarkoitukseen nähden epäasiallisilla perusteilla. Tietyissä tilanteissa voi syntyä myös syrjintäolettama. Esimerkiksi työntekijän raskaus on epäasiallinen peruste työsopimuksen purkamiselle koeajalla. Työnantajan tuotannolliset ja taloudelliset syyt eivät myöskään ole koeajan tarkoitukseen nähden laillinen peruste työsopimuksen päättämiselle. Koeaikaa ei ole tarkoitettu yrittäjäriskin siirtämiseksi työntekijöille.

Työnantajalle asiallisia purkuperusteita ovat esimerkiksi työntekijän jatkuva myöhästely, luvattomat poissaolot, sopeutumattomuus työyhteisöön, puutteet työn tuloksessa tai työnantajan määräysten ja ohjeiden noudattamatta jättäminen.

Paremman palkkatarjouksen saaminen toiselta työnantajalta ei oikeuskäytännön mukaan sellaisenaan kelpaa työntekijälle syyksi työsopimuksen purkamiseen koeajalla. Sen sijaan esimerkiksi työntekijän tyytymättömyys työhön, työskentelyolosuhteisiin tai työyhteisöön ovat asiallisia syitä.

Lainvastaisen koeaikapurun seuraamukset

Jos työnantaja purkaa työsopimuksen koeaikana työsopimuslain vastaisesti, työnantaja voidaan velvoittaa maksamaan työntekijälle korvauksena sopimuksen perusteettomasta päättämisestä jopa usean kuukauden palkkaa vastaava määrä. Mikäli työnantajan menettely täyttää myös syrjinnän tunnusmerkistön, työntekijällä on lisäksi oikeus saada yhdenvertaisuuslain mukaista hyvitystä.

Työntekijän korvausvelvollisuuteen sovelletaan vahingonkorvauslakia. Vahingosta, jonka työntekijä työssään virheellään tai laiminlyönnillään aiheuttaa, hän on velvollinen korvaamaan määrän, joka harkitaan kohtuulliseksi ottamalla huomioon vahingon suuruus, teon laatu, vahingon aiheuttajan asema, vahingon kärsineen tarve sekä muut olosuhteet.