Lapsen huolto

6.3.2016


Lapsen huollon tarkoituksena on taata lapsen tasapainoinen kehitys ja hyvinvointi lapsen yksilöllisten tarpeiden ja toivomusten mukaisesti. Huollon tulee turvata myönteiset ja läheiset ihmissuhteet erityisesti lapsen ja hänen vanhempiensa välillä.

Lapselle tulee turvata hyvä hoito ja kasvatus, sekä lapsen ikään ja kehitystasoon nähden tarpeellinen valvonta ja huolenpito. Lapselle on pyrittävä antamaan turvallinen ja virikkeitä antava kasvuympäristö, sekä lapsen taipumuksia ja toivomuksia vastaava koulutus.

Lasta tulee kasvattaa siten, että lapsi saa osakseen ymmärtämystä, turvaa ja hellyyttä. Lasta ei saa alistaa, kurittaa ruumiillisesti eikä kohdella muulla tavoin loukkaavasti. Lapsen itsenäistymistä sekä kasvamista vastuullisuuteen ja aikuisuuteen tulee tukea ja edistää.

Mitä huolto tarkoittaa

Lapsen huollolla tarkoitetaan oikeutta ja vastuuta päättää lapsen hoidosta, kasvatuksesta, asuinpaikasta sekä muista henkilökohtaisista asioista. Huoltajalla on oikeus saada tietoa lasta koskevista asioista eri viranomaisilta, ja huoltaja myös edustaa lasta tämän henkilöä koskevissa asioissa. Lisäksi lapsen huoltaja toimii lapsen edunvalvojana hoitaen lapsen taloudellisia asioita.

Huoltomuodolla ei ole vaikutusta lapsen oikeuteen tavata muualla asuvaa vanhempaansa, eikä vanhemman velvollisuuteen huolehtia lapsensa elatuksesta. Lapsen huoltajia ovat hänen vanhempansa tai henkilöt, joille lapsen huolto on uskottu. Lapsen huolto voi määräytyä avioliiton, tuomioistuimen päätöksen tai vanhempien välisen sopimuksen perusteella.

Yhteishuolto

Pääsääntöisesti lapsen etu toteutuu parhaiten silloin, kun vanhemmat yhdessä vastaavat lapsensa huollosta, asuivatpa vanhemmat yhdessä tai erikseen. Vanhempien eron jälkeen yhteistoiminta ei tavanomaisesti enää ulotu lapsen jokapäiväisiin asioihin, jolloin yhteishuollon sisällöksi jää yleensä yhteinen päätöksenteko lapsen asioissa.

Huoltomuotoa koskevan päätöksenteon yhtenä oleellisena kriteerinä onkin arvio siitä, toimiiko yhteishuolto vanhempien ja lapsen arkielämässä. Lähes jokaisessa riitatapauksessa on sekä yhteishuoltoa puoltavia, että sitä vastaan olevia tekijöitä. Päätöksenteon perusteena tulisi kuitenkin aina olla lapsen etu, mikä raastavassa eroriidassa valitettavan usein hämärtyy.

Rajoitettu yhteishuolto

Lapsen ollessa vanhempiensa yhteisessä huollossa tuomioistuin voi päättää myös huoltajien välisestä tehtävien jaosta. Tällöin huoltajien yhteisen päätöksenteon piiristä erotetaan yksilöityjä seikkoja, joiden osalta päätösvalta siirretään yksin toiselle vanhemmalle, tai yhteiseen päätöksentekopiiriin jätetään vain päätöksessä yksilöidyt asiat muun päätösvallan jäädessä toiselle vanhemmalle.

Yleisimmin tehtävänjakomääräys koskee päätöksentekoa sukunimestä, terveydenhoidosta tai uskonnosta.

Yksinhuolto

Yksinhuollossa vain toinen vanhemmista on lapsen huoltaja, ja hän voi käyttää yksin päätösvaltaa lapsen asioissa. Toiselle vanhemmalle voidaan kuitenkin vanhempien sopimuksella tai tuomioistuimen päätöksellä vahvistaa oikeus saada lasta koskevia tietoja viranomaisilta, kuten päiväkodista, sosiaalitoimesta, koulusta ja terveydenhoidosta.

Yksinhuolto voi olla alkuperäistä, jolloin toista huoltajaa ei ole koskaan määrätty, tai jälkiperäistä, jolloin toinen huoltaja on kuollut tai erotettu huollosta.

Oheishuolto

Lapsen huolto voidaan vanhempien ohella uskoa yhdelle tai useammalle henkilölle, joka on antanut siihen suostumuksensa. Oheishuoltaja toimii nimensä mukaisesti vanhempien tai vanhemman ohella lapsen huoltajana. Oheishuolto ei vapauta vanhempia heidän elatusvastuustaan, eikä tuota oheishuoltajalle elatusvelvollisuutta lasta kohtaan.

Tyypillisimmin oheishuoltajaa haetaan tilanteessa, jossa lapsen lähihuoltaja on uudessa avioliitossa, ja oheishuoltajaksi haetaan uutta puolisoa. Oheishuollon tarve arvioidaan tapauskohtaisesti lapsen edun kannalta.

Sijaishuolto

Lapsen huolto voidaan määrätä vanhempien sijaan myös jollekin muulle henkilölle, jos siihen on lapsen edun kannalta erityisen painavia syitä. Sijaishuoltajan määräämisellä lakkautetaan vanhemman huoltosuhde lapseen.

Sijaishuolto tulee kyseeseen esimerkiksi silloin, kun lapsen biologisilla vanhemmilla ei ole mitään suhdetta lapseensa, tai he ovat syyllistyneet lapsen kaltoin kohteluun. Lapsen vanhempien oleminen tietymättömissä on myös peruste sijaishuoltoon. Tämä koskee erityisesti maahanmuuttajalapsia.