Avioero-ositus

Kun avioliitto päättyy, puolisoiden aviovarallisuussuhteet puretaan. Jos puolisoilla on avio-oikeus joko kaikkeen tai osaan toistensa omaisuutta, tehdään ositus. Jos puolisoilla on avioehtosopimus, jolla on rajattu avio-oikeudet kokonaan pois, suoritetaan omaisuuden erottelu. Juridisesti pätevä ositus voidaan suorittaa vain, kun ositusperuste on olemassa.

 Osituksessa otetaan huomioon kummankin puolison avioeron vireille tuloon mennessä kertynyt avio-oikeuden alainen omaisuus. Samoin otetaan huomioon ne velat, jotka olivat olemassa ositusperusteen konkretisoituessa.

 Osituksen piiriin kuuluvat yhtä lailla ennen avioliiton solmimista omistettu omaisuus kuin avioliiton aikana hankittu, kuten myös perintönä, lahjana tai testamentilla saatu omaisuus.

 Omaisuudelle annetaan osituksessa laskennallinen, ositushetken mukainen arvo. Tämän jälkeen vähennetään laskennallisesti velat. Jos jommallakummalla puolisolla on velkaa enemmän kuin omaisuutta, hänen varallisuutensa arvoksi merkitään 0. Lopuksi verrataan puolisoiden nettovarallisuuksien määrää keskenään. Osituslaskelman lopputulos osoittaa kummankin puolison nettovarallisuuden määrän. Enemmän omistava on velvollinen tasaamaan mahdollisen erotuksen suorittamalla toiselle tasinkoa.

 Tasingon suorittajalla on lähtökohtaisesti oikeus valita mitä hän tasinkona luovuttaa. Hänen on kuitenkin luovutettava pääsääntöisesti joko rahaa tai avio-oikeuden alaista omaisuutta. Tasinkona saadusta omaisuudesta ei tarvitse maksaa veroa.

 Ositus voidaan tehdä kahdella tavalla, sopimusosituksena tai toimitusosituksena. Jos puolisot sopivat keskenään osituksesta, tehdään sopimusositus. Elleivät puolisot pääse sopimukseen, pesänjakaja päättää osituksesta itse, tekee osituslaskelman ja määrää mahdollisen luovutettavan tasingon.

 Pesänjakajalla on velvollisuus antaa puolisoille tietoa heidän oikeuksistaan ja velvollisuuksistaan osituksessa, mutta hän ei kuitenkaan saa suoranaisesti kehottaa osapuolia ryhtymään tiettyihin toimenpiteisiin tai esittämään vaatimuksia. Pesänjakajalla on ensisijainen velvollisuus pyrkiä saamaan puolisot sopimaan osituksen sisällöstä.

 Pesänjakajalla on myös valta tuomioistuimen luvalla myydä omaisuutta. Myynti ei kuitenkaan ole ensisijainen tapa ratkaista esimerkiksi riitainen tilanne. Pesänjakaja voi myydä omaisuutta vain, jos se katsotaan tarkoituksenmukaiseksi ja tarpeelliseksi osituksen toteuttamiseksi.

 Pesänjakaja laatii osituskirjan ja allekirjoittaa sen yksin, todistajiakaan ei tarvita. Jos puolisot hyväksyvät osituksen, he voivat ilmoittaa hyväksymisensä allekirjoituksin osituskirjassa. Samoin he voivat ilmoittaa luopuvansa oikeudesta moittia ositusta. Ositus tulee näin heti lainvoimaiseksi.

 Mikäli puolisot eivät ole merkinneet osituskirjaan hyväksyvänsä osituksen ja ilmoittaneet luopuvansa oikeudesta moittia sitä, heillä on oikeus moittia ositusta määräajassa.

 Sopimusosituksessa puolisot ovat yhdessä sopineet osituksen sisällöstä ja lopputuloksesta, joten lisävaatimuksia ei voida pätevästi esittää. Sopimusositusta puoliso voi moittia ainoastaan silloin, jos voi näyttää toteen, että sopimusta rasittaa jokin pätemättömyysperuste. Tällaisessa tapauksessa moitekanteen nostamiselle ei ole määrätty aikarajaa. Kanne on kuitenkin nostettava kohtuullisessa ajassa, käytännössä esimerkiksi vuoden kuluessa osituksen toimittamisesta, muutoin passiivisuuden katsotaan tarkoittaneen osituksen lopputuloksen hyväksymistä.

 Puolisot voivat moittia pesänjakajan toimittamaa ositusta sekä sisältö- että muotovirheen perusteella. Ositusta voi sen sisältöä koskien kuitenkin moittia vain sen osalta, mitä pesänjakaja on jaosta yksin päättänyt ja määrännyt. Jos puolisot ovat sopineet osituksen jostain osasta, ei ositusta voi enää näiltä osin moittia. Moitekanne on nostettava käräjäoikeudessa kuuden kuukauden kuluessa osituskirjan allekirjoittamisesta.

 Sovinto on mahdollista missä tahansa osituksen käsittelyvaiheessa.

Artikkeleihin