Asianomistajan kuolema

Rikokseen perustuva yksityisoikeudellinen vaatimus määräytyy kuolemantapauksessa riita-asioita koskevien säännösten ja periaatteiden mukaisesti. Luonnollisen henkilön kuolema aiheuttaa aineellisoikeudellisen yleisseuraannon siten, että vainajan varallisuusoikeudelliset oikeudet ja velvollisuudet siirtyvät hänen oikeudenomistajilleen. Heille siirtyy myös valta käydä oikeutta näistä oikeuksista ja velvoitteista, kuten ilmenee perintökaaren 18 luvun 2 §:n säännöksistä. Muutosta kutsutaan prosessioikeudessa asianosaisseuraannoksi.

Perimysoikeudellisten säännösten nojalla ratkaistaan, kenelle siirtyy oikeus käyttää puhevaltaa oikeudenomistajien omaisuudesta. Oikeudenomistajilla ei ole kuitenkaan oikeutta ajaa vahingonkorvauskannetta vahingonkorvauslain 7 luvun 3 §:ssä tarkoitetusta kärsimyksestä, kivusta ja särystä taikka viasta tai muusta pysyvästä haitasta. Tällaista vaadetta on pidetty niin henkilökohtaisena, ettei se siirry oikeudenomistajille.

Sanottu siviiliprosessuaalinen asianosaisseuraanto ei ole identtinen asianomistajan kuoleman johdosta tapahtuvan syyteoikeuden siirtymisen kanssa. Viimeksi mainittu määräytyy omien säännösten perusteella, mitkä sisältyvät rikoslain 8 luvun 6 §:n 2 momenttiin ja oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 1 luvun 17 §:ään.

 ROL 1 luvun 17 §:n 1 momentti koskee tilannetta, jolloin asianomistaja on kyseisen rikoksen johdosta saanut surmansa. Tällöin laki erotetaan ensisijaiset ja toissijaiset syyteoikeuden käyttäjät. Ensisijaisen syyteoikeuden saavat asianomistajan leski ja lapset. Toissijaisesti syyteoikeuden saavat asianomistajan vanhemmat ja sisarukset. He voivat käyttää syyteoikeutta vain, jos surmansa saaneella ei ole leskeä tai lapsia tai jos joku ensisijaisista asianomistajan syyteoikeuden käyttäjistä on epäiltynä kyseisestä rikoksesta eli asianomistajan surmaamisesta. Sanotuilla lähiomaisilla on toisistaan riippumaton, yksilöllinen syytevalta. Pesänselvittäjällä ei ole oikeutta käyttää asianomistajan syyteoikeutta, kun kysymys on rikoksesta, jonka johdosta asianomistaja eli perittävä on saanut surmansa.

 ROL 1 luvun 17 §:n 2 momentti koskee tilanteita, joissa rikos on tapahtunut asianomistajan elinaikana, mutta joissa asianomistaja ei ole saanut surmansa tämän rikoksen johdosta, vaan hän on kuollut myöhemmin muusta syystä. Tällöin syyteoikeuden saavat asianomistajan leski, lapset, vanhemmat ja sisarukset. Syyteoikeus tarkoittaa oikeutta esittää syyttämispyyntö sekä nostaa syyte ja ajaa sitä, minkä lisäksi sanotut lähiomaiset voivat hakea muutosta rikosasiassa annettuun tuomioon. Luetelluilla omaisilla on oikeus luopua ajamastaan syytteestä ja peruuttaa syyte.

 Nämä omaiset eivät voi käyttää syyteoikeutta, jos asianomistaja oli tahtonut, ettei syyttämispyyntöä esitetä eikä syytettä nosteta. Luetelluilla omaisilla on oikeus luopua ajamastaan syytteestä ja peruuttaa syyte. He voivat myös peruuttaa syyttämispyynnön, jonka he itse ovat tehneet tai jonka asianomistaja on tehnyt ennen kuolemaansa.

 Asianomistaja on voinut elinaikanaan sopia asian rangaistusvaatimuksen osalta tai muutoin luopua syyteoikeudestaan. Tällainen menettely rajoittaa syyteoikeuden käyttöä asianomistajan kuoleman jälkeen. Asianomistajan lähiomaiset eivät voi saada parempaa syyteoikeutta kuin asianomistajalla oli kuolleessaan. Omaisen kuolema ei siirrä syyteoikeutta esimerkiksi hänen lapsilleen tai perillisilleen. Pesänselvittäjä ei voi saada syyteoikeutta minkään perittävän elinaikana tapahtuneen rikoksen johdosta.

Artikkeleihin