Lapset vanhempien avioeron puristuksessa

3.4.2014

Avioerotilanteissa on yleistä, että asianosaiset syyllistyvät ylilyönteihin vastustaessaan toistensa pyrkimyksiä. Erokuohunta on kuitenkin tavanomaisesti ohimenevää. Valitettavasti katkerien eroriitojen määrät ovat kasvussa, ja niissä käytettävät keinot ovat koventuneet. Seurauksena on ollut lasten lisääntyvä pahoinvointi, mikä toisaalta on myös merkkinä siitä, että järjestelmät lasten asioiden ratkaisemiseksi eivät ole toimineet kunnolla.

Osana lapsiystävällinen oikeus -hanketta osassa käräjäoikeuksia on vuoden 2011 alusta lukien kokeiltu asiantuntija-avustajan käyttämistä lapsen huoltoa, tapaamisoikeutta ja elatusta koskevassa tuomioistuinsovittelussa. Myös Kanta-Hämeen käräjäoikeus tarjoaa tällaisen lapsen edun toteuttavan, nopean ja tehokkaan vaihtoehdon raskaalle riitaoikeudenkäynnille. Lapsen sopeutumista vanhempien eroon tukee parhaiten se, että vanhemmat toimivat yhteistyössä ja sovussa lapseen liittyvissä asioissa.

Vanhemmat, jotka eivät eron jälkeen pääse yhteisymmärrykseen lapsensa aseman järjestämisestä, voivat pyytää käräjäoikeudesta sovittelua erimielisyyksiensä ratkaisemiseksi. Sovittelun tavoitteena on saada aikaan kestävä sopimus vanhempien välille. Sopimus sinänsä ei kuitenkaan ole pääasia, vaan lapsen etu.

Sovittelu tapahtuu perheasioihin perehtyneen tuomarin johdolla, ja häntä avustaa asiantuntijana psykologi tai perheterapeutin koulutuksen saanut sosiaalityöntekijä. Ratkaisua erimielisyyksiin haetaan neuvottelemalla ja punnitsemalla eri vaihtoehtoja ennen muuta lapsen kannalta.

Osapuolet voivat käyttää sovittelussa apuna ja tukena lakimiesavustajaa. Asianajajan rooli poikkeaa hänen roolistaan oikeudenkäynnissä. Sovittelussa avustajan tehtävänä on pysyä taustalla, seurata sovittelun kulkua, tukea sovinnollisen ratkaisun saavuttamista, ja vain tarvittaessa puuttua asiaan. Asianajajan rooli on siinä mielessä tärkeä, että ellei hän tue sovittelua, se voi harvoin onnistua.

Sovittelua voi hakea käräjäoikeudelle toimitettavalla vapaamuotoisella hakemuksella. Osapuolet voivat tehdä hakemuksen yhdessä tai erikseen, mutta sovittelun aloittaminen edellyttää molempien vanhempien suostumusta. Myös oikeudenkäynnin ollessa vireillä osapuolet voivat ilmoittaa halunsa sovitteluun, jolloin oikeudenkäynti keskeytetään odottamaan sovittelun päättymistä.

Enemmistö sovitteluun osallistuneista vanhemmista on ollut tyytyväisiä sekä sovittelupro-sessiin että siinä saavutettuun lopputulokseen. Erityisesti he ovat pitäneet siitä, että he ovat saaneet mahdollisuuden tulla kuulluksi ja ymmärretyksi niissä asioissa, jotka kokivat itselleen tärkeiksi. Seurantatutkimusten mukaan sovittelun läpikäyneiden vanhempien yhteistyö on parantunut, riita-alttius on vähentynyt ja lapseen keskittyvä keskinäinen kommunikaatio on lisääntynyt.