Lapsen oikeus riittävään elatukseen

5.5.2014

Lapsen vanhemmat ovat velvollisia kykyjensä mukaan huolehtimaan siitä, että lapsi saa riittävän elatuksen, kunnes tämä täyttää 18 vuotta. Tämä tarkoittaa lapsen kehitystasoa vastaavien aineellisten ja henkisten tarpeiden tyydyttämistä, lapsen tarvitseman hoidon ja koulutuksen järjestämistä sekä niiden kustannuksista vastaamista.

Lapsen vanhempien velvollisuus huolehtia lapsen elatuksesta jatkuu myös vanhempien eron jälkeen. Tällöin elatusavun määrä ja suorittamistapa vahvistetaan joko vanhempien keskinäisellä sopimuksella tai tuomioistuimen tuomiolla. Lastenvalvojan vahvistama sopimus voidaan panna ulosottoteitse täytäntöön kuten oikeuden päätös.

Jos vanhemmat eivät pääse keskenään sovintoon lapsen elatusta koskevassa asiassa, voidaan asia saattaa tuomioistuimen ratkaistavaksi. Oikeus vahvistaa elatusavun lähtökohtaisesti kanteen vireille panosta lukien. Tuomioistuin voi kuitenkin erityisen painavista syistä määrätä, että elatusapua on suoritettava takautuvasti enintään yhden kanteen vireille panoa edeltäneen vuoden ajalta.

Elatusvelvollinen on hävitessään asian tuomioistuimessa velvollinen korvaamaan kaikki vastapuolensa tarpeellisista toimenpiteistä johtuvat kohtuulliset oikeudenkäyntikulut. Lapsi sen sijaan ei pääsääntöisesti joudu maksamaan vastapuolen oikeudenkäyntikuluja, vaikka häviäisikin jutun elatusavun vahvistamisesta tai korottamisesta. Varattomuudesta johtuen lapsen omat asianajokulut katetaan useimmiten valtion varoista.

Koska elatusavun määrään vaikuttavat tekijät ovat lapsen elatuksesta annetussa laissa kuvattu varsin yleispiirteisesti, oikeusministeriö on vuonna 2007 julkaissut ohjeen lapsen elatusavun arvioimiseksi. Ohje löytyy oikeusministeriön nettisivuilta, ja se sisältää myös lomakkeet elatusavun suuruusluokan laskemiseksi. Ohjeella ei sinänsä ole sitovaa vaikutusta, mutta kuntien sosiaaliviranomaiset ja tuomioistuimet noudattavat pääsääntöisesti siitä ilmeneviä periaatteita.

Elatusavun suuruutta laskettaessa lähtökohtina ovat lapsen elatuksen tarve ja vanhempien elatuskyky. Elatusavun ohjeellinen määrä lasketaan selvittämällä ensin, kuinka paljon lapsi tarvitsee kuukaudessa elämiseensä rahaa. Sen jälkeen selvitetään vanhempien elatuskyvyt, ja verrataan niitä toisiinsa. Elatusavun määrä on etävanhemman laskennallinen prosenttiosuus lapsen elatuksen tarpeesta. Lapsesta erossa asuva vanhempi vastaa kuitenkin lapsen elatuksesta enintään elatuskykynsä mukaisella määrällä.

Lapsen elatuksen tarve koostuu yleisistä ja erityisistä kustannuksista. Oikeusministeriön ohje sisältää ikäryhmittäin arvioidut rahamäärät yleisistä kustannuksista. Erityisiä kustannuksia ovat muun muassa lapsen osuus asumiskustannuksista, päivähoitokulut tai koululaisen aamu- ja iltapäivätoiminnan kulut, erityisestä harrastuksesta aiheutuvat kustannukset, vakuutusmaksut ja erityiset terveydenhoitokustannukset. Vähennyksinä otetaan huomioon lapsilisä, säännölliset ja vähäistä suuremmat ansiotulot, pääomatulot ja huomattava varallisuus.

Vanhemman elatuskyky määräytyy hänen tulojensa perusteella. Eräissä tapauksissa otetaan lisäksi huomioon vanhemman mahdollisuudet hankkia tuloja ja vanhemman varallisuus. Elatuskyvyn vähennyksenä otetaan puolestaan huomioon kohtuulliset kustannukset, jotka aiheutuvat vanhemman omasta elatuksesta ja vanhemman muusta elatusvastuusta.

Lähtökohtaisesti lapsen oikeus saada elatusta vanhemmiltaan päättyy, kun hän täyttää 18 vuotta. Vanhemmat voidaan kuitenkin harkinnanvaraisesti velvoittaa vastaamaan lapsen koulutuksesta aiheutuvista kustannuksista vielä tämänkin jälkeen. Tällaisen koulutusavustuksen vahvistaminen edellyttää aina tapauskohtaista harkintaa siitä, onko vahvistaminen kohtuullista.

Artikkeleihin