Avioero- ja jäämistöositus

30.11.2014

Ositus on vihkimisen jälkeen yksi keskeisimpiä avioliitto-oikeudellisia toimituksia. Ositus tulee tavanomaisesti toimitettavaksi avioliiton päättyessä joko avioeroon tai toisen puolison kuolemaan. Avioerotilanteessa osituksen osapuolia ovat aviopuolisot, ja toisen puolison kuoleman jälkeen eloonjäänyt puoliso ja kuolleen puolison oikeudenomistajat.

Kun avioeroa koskeva asia on tullut vireille käräjäoikeudessa, voivat puolisot vaatia omaisuutensa jakamista eli ositusta. Jos kummallakaan puolisolla ei ole avio-oikeutta toistensa omaisuuteen, on omaisuuden osituksen sijaan toimitettava omaisuuden erottelu. Lisäksi puolisoiden yhteinen omaisuus on jaettava, jos jompikumpi sitä vaatii.

Kun avioliitto purkautuu toisen puolison kuoleman vuoksi, ja kuolleelta puolisolta on jäänyt rintaperillisiä, voivat leski tai perilliset vaatia toimitettavaksi omaisuuden osituksen. Tässä osituksessa puolisoiden kaikki avio-oikeuden alainen omaisuus jaetaan pääsäännön mukaan tasan. Eloonjäänyt puoliso saa omaisuudesta puolet ja perilliset yhteensä toisen puolen.

Sopimus- tai toimitusositus

Ositus voidaan tehdä kahdella tavalla, sopimus- tai toimitusosituksena. Sopimusositus perustuu asianosaisten yksimieliseen sopimukseen. Mikäli he eivät pääse sopimukseen, tuomioistuin määrää asianosaisen hakemuksesta tehtävään sopivan henkilön pesänjakajana toimittamaan ositus.

Sopimusosituksesta on laadittava asiakirja, jonka allekirjoittavat osapuolet ja kaksi esteetöntä todistajaa. Jos pesänjakaja toimittaa osituksen, osituskirjan allekirjoittaa pesänjakaja. Sopimusositus ja toimitusositus eroavat sitovuudeltaan siinä, että sopimusositusta ei ole mahdollista moittia tuomioistuimessa sisällöllisin perustein.

Ositettava omaisuus

Osituksessa otetaan huomioon kummankin puolison ositusperusteen syntyhetkellä olemassa oleva avio-oikeuden alainen omaisuus. Ositusperusteen syntyhetkellä tarkoitetaan puolison kuolinhetkeä tai avioerohakemuksen jättöhetkeä. Samoin otetaan huomioon ne velat, jotka olivat tuolloin olemassa. Osituksen piiriin kuuluvat yhtä lailla ennen avioliiton solmimista omistettu omaisuus kuin avioliiton aikana hankittu tai saatu.

Osituslaskelma

Omaisuudelle annetaan osituksessa laskennallinen, ositushetken mukainen arvo. Tämän jälkeen vähennetään laskennallisesti velat. Lopuksi verrataan puolisoiden nettovarallisuuksien määrää keskenään, ja pääsääntönä on yhteenlasketun nettovarallisuuden puolittamisperiaate.

Enemmän omistava puoliso joutuu luovuttamaan omaisuuttaan tasinkona vähemmän omistavalle. Sitä maksetaan niin paljon, että puolisoilla on osituksen jälkeen kummallakin yhtä paljon omaisuutta. Jos sen sijaan jäämistöosituksessa eloonjääneellä puolisolla on enemmän omaisuutta kuin kuolleella puolisolla, on eloonjääneellä puolisolla aina oikeus pitää kaikki oma omaisuutensa itsellään.

Sovittelu

Osituksen sovittelu tarkoittaa sitä, että yksittäistapauksessa poiketaan kohtuusharkinnan perusteella niistä säännöistä, joita omaisuuden osituksessa olisi muutoin noudatettava. Ositusta voidaan sovitella, jos ositus muutoin johtaisi kohtuuttomaan lopputulokseen taikka siihen, että toinen puoliso saisi perusteettomasti taloudellista etua.

Osituksen sovittelua harkittaessa otetaan erityisesti huomioon avioliiton kestoaika, puolisoiden toiminta yhteisen talouden hyväksi ja omaisuuden kartuttamiseksi ja säilyttämiseksi sekä muut näihin verrattavat puolisoiden taloutta koskevat seikat.

Sopimusvapaus

Avioliittolaissa ei ole määrätty osituspakkoa, eikä laki aseta estettä sille, että puoliso luopuu vaatimasta tasinkoa. Avioliittolain ositusta koskevat säännökset ovat tahdonvaltaisia, joten puolisoilla on oikeus jakaa omaisuutensa muullakin tavalla kuin puolittamisperiaatteen mukaisesti. Tällöin on kuitenkin otettava huomioon mahdolliset veroseuraamukset.

Puolison avio-oikeuden nojalla osituksessa tasinkona saama omaisuus on lahjaverosta vapaata. Vastaavasti korkein hallinto-oikeus on tuoreessa ennakkoratkaisussaan katsonut, ettei olemassa olevan tilanteen pysyttäminenkään eli avio-oikeuteen perustuvan tasinko-oikeuden käyttämättä jättäminen muodostanut perustetta lahjaverotukselle. Asiassa ei osoitettu puolison nimenomaisena tarkoituksena olleen antaa varallisuutta lahjana puolisolleen.

Artikkeleihin