Yhteiselämän lopettaminen

21.2.2015

Puolison käyttöoikeus asuntoon perheen hajotessa

Vaikka perheen yhteisenä kotina käytetty asunto olisi yksin toisen aviopuolison omistuksessa, on toisella puolisolla perheen hajotessa avioliittolakiin perustuvia oikeuksia, joilla suojataan sitä puolisoa, joka on enemmän asunnon ja sen irtaimiston tarpeessa.

Mikäli puolisot eivät pääse yhteisymmärrykseen omaisuuden käytöstä, toinen puolisoista tai molemmat yhdessä voivat hakea yhteiselämän lopettamista käräjäoikeudesta. Tällainen vaatimus voidaan esittää avioliiton aikana, avioero-oikeudenkäynnissä tai vieläpä sen jälkeen, kun avio-ero on tullut lainvoimaiseksi.

Hakemus ei edellytä avioeron hakemista, eikä se itsessään johda avioeroon. Yleisimmin tätä mahdollisuutta käytetään perhevakivaltatilanteissa sekä sellaisissa riitaisissa erotilanteissa, joissa kumpikaan puolisoista ei katso olevansa velvollinen muuttamaan pois yhteisestä kodista. Erityisesti lasten kannalta on haitallista, jos riitelevät puolisot, jotka eivät tule toimeen keskenään, joutuvat asumaan yhdessä.

Suojan laajuus

Tuomioistuin voi ensinnäkin päättää, että se puolisoista, joka on enemmän asunnon tarpeessa, saa jäädä asumaan yhteiseen kotiin. Samalla päätöksellä tuomioistuin voi velvoittaa toisen puolison muuttamaan yhteisestä kodista. Tuomioistuin voi myös oikeuttaa puolison käyttämään sellaista toiselle puolisolle kuuluvaa irtainta omaisuutta, joka kuuluu puolisoiden yhteisesti käytettäväksi tarkoitettuun asuntoirtaimistoon.

Samanlaisen määräyksen oikeus voi antaa puolison omistamasta työvälineestä tai puolison ja lasten henkilökohtaista käyttöä varten tarkoitetusta omaisuudesta. Jos kotia hallinnoidaan vuokrasopimuksen nojalla, tuomioistuin voi oikeuttaa sen puolison, joka on enemmän asunnon tarpeessa, jatkamaan vuokrasopimusta, sekä vapauttaa toisen puolison vuokrasuhteesta.

Saantiedellytykset

Ensisijaisena ratkaisukriteerinä on asunnon tarve. Määräyksen antamisen edellytykseksi ei ole asetettu sitä, että toinen aviopuolisoista olisi syyllistynyt moitittavaan käyttäytymiseen. Suojan tarpeessa oleva aviopuoliso voi tilanteen mukaan itse harkita, missä määrin hän haluaa tuoda oikeuden käsiteltäväksi perheen olosuhteita leimaavia arkaluontoisia asioita.

Tavanomaisesti asunnon tarve riippuu siitä, miten lasten huolto ja asuminen järjestetään. Sen puolison, jonka luona lasten on tarkoitus asua, katsotaan yleensä olevan enemmän asunnon tarpeessa. Jos riitaa on lasten asumisesta, tuomioistuimen on mahdollista antaa siitä kohtuullisen nopeallakin aikataululla väliaikainen määräys.

Vastikkeettomuus

Myös sellainen puoliso, joka omistaa yksin perheen yhteisenä kotina käytetyn asunnon, voidaan velvoittaa muuttamaan sieltä pois. Toiselle puolisolle näin annettu omaisuuden käyttöoikeus on vastikkeeton siihen saakka, kunnes avioero tulee lainvoimaiseksi. Avioeron jälkeiseltä ajalta on mahdollista velvoittaa asuntoon jäänyt puoliso suorittamaan toiselle puolisolle käyttöoikeudesta kohtuullinen korvaus.

Voimassaolo

Yhteiselämän lopettamispäätös on voimassa toistaiseksi. Sitä voidaan puolison vaatimuksesta muuttaa, jos olosuhteet ovat päätöksen antamisen jälkeen muuttuneet. Päätös raukeaa, kun puolisoiden välillä on toimitettu omaisuuden ositus tai erottelu, ja se on saanut lainvoiman. Päätös raukeaa kuitenkin kahden vuoden kuluttua siitä, kun päätös on annettu, vaikka omaisuuden ositusta tai erottelua ei olisikaan toimitettu.

Artikkeleihin