Lapset, huolto ja perheväkivalta

23.05.2018


Yhdistyneiden Kansakuntien Cedaw-komitea antoi vuoden 2018 maaliskuussa Suomea koskevan ratkaisun perheväkivaltaa ja lapsen huoltajuutta koskevassa valitusasiassa. Tapauksessa oli kyse siitä, olivatko viranomaiset laiminlyöneet huoltajuusriidassa valtion huolellisuusvelvoitetta ja ryhtyneet tarvittaviin toimiin suojellakseen vanhempaa ja hänen lastaan perheväkivallan vaaralta.

Kyse ei ollut vain yksittäiseen tapaukseen puuttumisesta, vaan huomautettavaa löytyi laajemmaltikin Suomen käytänteistä. Komitea katsoi muun muassa, että Suomen viranomaiset soveltavat vanhakantaista ja syrjivää käsitystä perheväkivallasta.

Kun perheväkivallan uhri traumatisoituu kärsimästään väkivallasta, tämä käännetään helposti hänen omaksi vahingokseen. Hänen tulkitaan väkivaltaväitteillään vain pyrkivän parantamaan omaa asemaansa huoltajuus- ja tapaamisriidoissa, ja jopa hänen pelkonsa ja mielenterveytensä kyseenalaistetaan.

Myös olosuhdeselvityksessä sosiaaliviranomaiset puhuvat helposti riitaisesta erosta, vaikka käytännössä kyse on usein pitkään jatkuneesta vallan väärinkäytöstä toista puolisoa kohtaan.

Asian tausta

Oikeudenkäyntiasiakirjojen mukaan, kun vuonna 1958 syntynyt yrittäjämies ja hänen huomattavasti nuorempi, vuonna 1972 syntynyt kumppaninsa erosivat, Varsinais-Suomen käräjäoikeus määräsi syksyllä 2013 silloin kaksivuotiaan lapsen yksinhuoltajuuden isälle. Tätä ennen äiti oli paennut lapsensa kanssa yhteisestä kodista väkivaltaiseksi väittämäänsä isää.

Käräjäoikeus katsoi isän antaneen turvallisen ja tasapainoisen kuvan vanhempana. Tuomion perustelujen mukaan isän yksinhuolto katsottiin lisäriitaisuuksien välttämiseksi lapsen edun mukaiseksi.

Seuraavana vuonna käräjäoikeus tuomitsi eroperheen isän entisen kumppaninsa, lapsen äidin, pahoinpitelystä. Valitus lapsen huoltajuudesta oli tuolloin vireillä hovioikeudessa. Isän saama tuomio väkivallasta ei antanut aihetta arvioida asiaa toisin, kun hovioikeus puoli vuotta myöhemmin vahvisti isälle lapsen yksinhuoltajuuden.

YK:n Cedaw-komitean ratkaisu

Äiti teki valituksen YK:n Cedaw-komitealle, koska koki, ettei hänen saamansa kohtelu ollut oikeudenmukaista.

Komitea katsoi, että tehty huoltajuusratkaisu ei sisältänyt juuri lainkaan perusteita huoltajuuden siirtämiselle lapsen isälle, eikä äidin kohtaamalle perheväkivallalle ollut annettu enempää merkitystä päätöksentekoprosessissa.

Komitean mukaan myöskään isän kykyä vanhempana ei ollut arvioitu huolimatta lukuisista lastensuojeluilmoituksista ja hänen saamastaan väkivaltatuomiosta. Käräjäoikeus oli kyseenalaistanut äidin mielenterveyden, mutta ei ollut arvioinut isän henkistä tasapainoa.

Komitea katsoi, että Suomen valtio oli laiminlyönyt huolellisuusvelvoitettaan valittajan esittämien väkivaltaväitteiden käsittelyn osalta. Tämä oli vahingoittanut lapsen etua ja valittajan mahdollisuuksia yhdenvertaiseen kohteluun huoltajuusasiassa.

Opiksi otettavaa

Suomen valtio katsoi, että valitus oli tarpeeton, koska Suomessa on hyvät säädökset. Komitea lopullisen ratkaisun perustelujen mukaan hyvätkään säädökset eivät riitä, jos niitä ei sovelleta oikein.

Suomella on puoli vuotta aikaa raportoida tehdyistä muutoksista käytänteisiin. Lisäksi komitea suositteli lapsen huoltajuutta koskevan asian käsittelemistä uudelleen viipymättä. Samalla se esitti, että lapsen isän väkivaltaisuudesta tehtäisiin perusteellinen arvio, ja äidille maksettaisiin asianmukaiset korvaukset.

Yleisellä tasolla komitea suositteli puolueettoman selvityksen tekemistä Suomen järjestelmän mahdollisista puutteista, jotka vaarantavat perheväkivallan uhrien suojelun. Lisäksi komitea suositteli tuomareille ja muille toimijoille koulutusta, jotta heillä on riittävästi tietämystä perheväkivallasta ja keinoista puuttua siihen.

Mielenkiinnolla jään odottamaan, miten Suomen nyt saamat moitteet otetaan huomioon uudistettavana olevassa lastenhuoltolaissa.


Artikkeleihin