Omistusasunnon käytöstä avioliiton päättyessä

20.1.2018

Puolisoiden välien rikkoutuessa yhdessä asuminen käy yleensä mahdottomaksi, ja toinen puolisoista joutuu muuttamaan pois yhteisestä kodista. Myös ennen kuin mahdollinen kiista asunnon tulevasta omistuksesta saadaan osituksessa ratkaistua, toinen puolisoista saattaa
asua yhteisessä asunnossa yksin.

Asuntoon jäävälle syntyy yleensä perusteetonta taloudellista etua, kun hän saa hallintaansa omaisuutta, josta hän omistaa vain osan, tai jonka omistaja hän ei ole lainkaan. Tämän vuoksi on tavanomaista, että pois muuttanut puoliso esittää erilaisia käyttökorvauksiin liittyviä vaateita asuntoon jäänyttä puolisoa kohtaan.

Erotilanteessa kannattaakin etukäteen tiedostaa, että yhteiseen asuntoon yksin asumaan jääminen ei ole asujalle välttämättä ilmaista. Vaikka asuja maksaisi kaikki asunnon käyttökulut, se ei kuitenkaan vapauta häntä esimerkiksi asumishyötykorvauksen maksamisesta.

Välirikkotilanteessa puolisoiden olisikin suotavaa tehdä hyvissä ajoin sopimus yhteisen kodin
jatkokäytöstä sekä siihen mahdollisesti liittyvistä korvauksista.

Yhteiselämän lopettaminen

Mikäli puolisot eivät pääse yhteisymmärrykseen asunnon käytöstä, toinen tai molemmat puolisot yhdessä voivat hakea yhteiselämän lopettamista käräjäoikeudesta. Tällainen vaatimus voidaan esittää avioliiton aikana, avioero-oikeudenkäynnissä tai vielä senkin jälkeen, kun avioero on jo
tullut lainvoimaiseksi.

Tuomioistuin voi päättää, kumpi puolisoista saa jäädä asumaan yhteiseen kotiin. Samalla päätöksellä tuomioistuin voi velvoittaa toisen puolison muuttamaan sieltä pois. Ensisijaisena ratkaisukriteerinä on asunnon tarve, joka tavanomaisesti riippuu siitä, miten lasten huolto ja asuminen tullaan järjestämään. Sen puolison, jonka luona lasten on tarkoitus jatkossa asua, katsotaan yleensä olevan enemmän asunnon tarpeessa.

Myös sellainen puoliso, joka omistaa yksin perheen yhteisenä kotina käytetyn asunnon, voidaan
velvoittaa muuttamaan sieltä pois. Toiselle puolisolle näin annettu omaisuuden käyttöoikeus on vastikkeeton siihen saakka, kunnes avioero tulee lainvoimaiseksi.

Aika ennen lopullista avioeroa

Asuntoon jääneen saama varallisuusetu ymmärretään avioliittolaissa tarkoitetuksi elatukseksi, josta hänen ei tarvitse suorittaa korvausta. Aina tämä ei johda oikeudenmukaiseen lopputulokseen, jolloin asuntoon jäänyt puoliso voidaan velvoittaa korvaamaan asumisensa toiselle puolisolle
suoritettavana elatusapuna.

Mikäli pois muuttanut on vähävaraisempi ja pienituloisempi, siitä saattaa seurata, että hän on
joutunut suorittamaan avioliittolaissa tarkoitettua puolison elatusta enemmän kuin mihin hän on ollut velvollinen. Tällaisessa tilanteessa hänellä saattaa olla oikeus vaatia asuntoon jääneeltä elatusapua puolisoiden elatuksen tasoittamiseksi.

Jos asumiskorvausasiaa ei saada sovinnolla ratkaistua, voi pois muuttanut puoliso nostaa
käräjäoikeudessa kanteen korvauksesta. Mahdollinen pesänjakaja ei voi ratkaista osituksessa tällaisia elatusvelvollisuuden piiriin kuuluvia asioita ajalta ennen avioeroa. Jos kuitenkin molemmat puolisot suostuvat pesänjakajan toimivallan laajentamiseen, voi tämä päättää maksettavasta
korvauksesta.

Asumishyödyn korvaus avioeron jälkeiseltä ajalta

Asumishyötykorvausta voidaan vaatia niissä tilanteissa, joissa toinen puoliso jää avioeron jälkeen yksin asumaan puolisoiden yhteiseen tai toisen puolison omistamaan asuntoon. Korvausta maksetaan oikeuskäytännön mukaan siis siitä hetkestä lukien, kun avioero on tullut voimaan.

Asumishyödyn korvaus ei tarkoita vuokran kaltaista korvausta, vaan erityistä hyvitystä toiselle asianosaiselle siitä, että tämä ei ole voinut käyttää yhteistä asuntoa samalla tavalla hyväkseen.
Paikkakunnalla noudatettava vuokrataso on vain viite määrättävän korvauksen suuruudelle.

Tavanomaisesti vaatimus asumishyötykorvauksesta esitetään osituksen yhteydessä. Pesänjakajalla
on oikeus määrätä puoliso maksamaan toiselle puolisolle asumishyödyn korvausta avioeropäätöksen lainvoimaiseksi tulon ja osituksen väliseltä ajalta. Koska pesänjakaja voi määrätä korvausta maksettavaksi vain osituspäivään asti, joutuu puoliso, joka haluaa suorituksen tätä
myöhemmältä ajalta hakemaan sitä käräjäoikeudessa nostettavalla kanteella.



Artikkeleihin