Omistusoikeus ja nimiperiaate avioliitossa

15.09.2018


Aviovarallisuusjärjestelmämme perustuu varojen ja velkojen erillisyyteen, mikä tarkoittaa sitä, että avioliiton aikana molemmat puolisot omistavat nimissään olevan omaisuuden ja vastaavat nimissään olevista veloista. Se puolisoista, jonka nimiin omaisuus on hankittu, on siis omistaja.

Jos puolisot eivät ole tehneet avioehtosopimusta, heillä on avio-oikeus toistensa avio-oikeuden alaiseen omaisuuteen. Avio-oikeus on voitu poistaa myös ottamalla tästä määräys lahjakirjaan, testamenttiin tai henkilövakuutuksen edunsaajamääräykseen.

Avio-oikeus ei anna omistusoikeutta mihinkään toisen omistamaan omaisuuteen. Sitä voidaankin pitää eräänlaisena odotusoikeutena, jonka merkitys konkretisoituu vasta omaisuuden osituksessa avioliiton päättyessä eroon tai toisen puolison kuolemaan.

Osituslaskelman lopputulos osoittaa kummankin puolison nettovarallisuuden määrän. Enemmän omistava on osituksessa velvollinen tasaamaan mahdollisen erotuksen suorittamalla toiselle tasinkoa.

On tärkeää pitää toisistaan erillään nimiperiaate ja omistusoikeus sekä avio-oikeus.

Omistaja

Kun puolisot solmivat avioliiton, omistussuhteet pysyvät ennallaan siten, että kumpikin puoliso omistaa yksin sen omaisuuden, joka hänellä oli ennen avioliiton solmimista. Sama koskee sitä omaisuutta, jonka puolisot avioliiton aikana hankkivat tai saavat. Jos puolisot hankkivat yhteistä omaisuutta, on lähtökohtana omistussuhteiden selvittämisessä niin sanottu nimiperiaate. Omaisuus on siis sen puolison omistuksessa, jonka nimiin se on hankittu.

Omistaja selviää yleensä saantokirjasta, kuten kauppakirjasta tai lahjakirjasta. Joidenkin omaisuuserien osalta omistus myös kirjataan julkiseen rekisteriin tai johonkin muuhun tietokantaan, kuten esimerkiksi lainhuutorekisteriin tai asunto-osakeyhtiön osakeluetteloon.

Rahoituksen merkitys

Kiinteistöllä sijaitsevat rakennukset kuuluvat pääsääntöisesti kiinteistöön sen ainesosina, mutta kiinteistön ja sillä sijaitsevien rakennusten omistussuhteet saattavat myös poiketa toisistaan.

Hankitun omaisuuden rahoittamisella ei synny omistusoikeutta toisen puolison nimiin hankittuun omaisuuteen, ellei kysymys ole toisen puolison omistamalle maapohjalle avioliiton aikana rakennetusta rakennuksesta. Näin on esimerkiksi silloin, kun toinen puoliso rakentaa omalla kustannuksellaan ja pelkästään omaa käyttöään varten kesämökin toisen puolison omistamalle kiinteistölle. Tällöin kesämökki ei siis kuulu kiinteistöön, vaan sen omistajaksi katsotaan rakennuksen rakennuttajapuoliso.

Salainen yhteisomistaja

Nimiperiaatteen mukainen olettama voidaan kumota esittämällä omistussuhteista muuta näyttöä. On esimerkiksi mahdollista, että puolisot hankkivat omaisuutta yhteiseen lukuun, mutta vain toisen nimiin. Koska ulospäin näkyvät saantotiedot eivät tällöin anna oikeaa kuvaa omistussuhteista, puhutaan salaisesta omistuksesta.

Nimiperiaatteen mukaan kiinteä omaisuus kuuluu sille, kenen nimiin lainhuuto on myönnetty. Yksin toisen puolison nimiin hankittu omaisuus voidaan kuitenkin katsoa myös yhteiseksi, jos salaiseksi yhteisomistajaksi itseään väittävä pystyy osoittamaan, että puolisoilla on jo ennen toisen nimiin tehtyä kauppaa ollut tarkoitus tulla kohteen yhteisomistajiksi.

Vaikka luovutussopimuksen ulkopuolelle nimellisesti jäänyttä puolisoa pidettäisiin puolisoiden keskinäisissä suhteissa yhteis- tai yksinomistajana, häntä ei kuitenkaan suojata velkojasuhteessa. Kiinteistön salainen omistaja ei siis nauti suojaa toisen puolison velkojia kohtaan.

Veroansa

Veroetujen saaminen on toisinaan houkutellut nimiperiaatteella kikkailuun. Nuoret parit ovat ostaneet ensimmäisen asuntonsa toisen puolison ja toisen asunnon toisen puolison nimiin pyrkien saamaan ensiasunnon ostajan veroedut kahteen kertaan.

Jos toisen asunnon ostoa rahoitetaan ensimmäisen asunnon myyntihinnalla, törmätään verotuksessa nimiperiaatteeseen. Tällöin järjestely voidaan tulkita lahjaksi, jolloin lahjavero voi olla suurempi kuin kikkailulla saatu verohyöty.


Artikkeleihin