Yleinen kiinniotto-oikeus

25.12.2017


Suppeassa merkityksessä kiinniottamisella tarkoitetaan pakkokeinoa, jolla henkilöltä lyhyeksi ajaksi riistetään vapaus. Rikoksentekijän kiinniottaminen on ensisijaisesti poliisin tehtävä. Jos poliisia ei
rikoksen tapahtuessa saada välittömästi paikalle, voi yksityinen kansalainen tietyin edellytyksin ottaa rikoksentekijän kiinni pakkokeinolaissa säädetyn yleisen kiinniotto-oikeuden perusteella.

Pakkokeinoja saadaan käyttää vain, jos pakkokeinon käyttöä voidaan pitää puolustettavana ottaen huomioon rikoksen törkeys, rikoksen selvittämisen tärkeys sekä rikoksesta epäillylle tai muille pakkokeinon käytöstä aiheutuva oikeuksien loukkaaminen ja muut asiaan vaikuttavat seikat.

Pakkokeinon käytöllä ei kenenkään oikeuksiin saa puuttua enempää kuin on välttämätöntä käytön tarkoituksen saavuttamiseksi. Kiinni otettu on luovutettava poliisille viipymättä.

Milloin rikoksesta epäillyn saa ottaa kiinni

Jokainen saa ottaa kiinni verekseltä tai pakenemasta tavatun rikoksesta epäillyn, jos rikoksesta saattaa seurata vankeutta tai jos rikos on lievä pahoinpitely, näpistys, lievä kavallus, lievä luvaton käyttö, lievä moottorikulkuneuvon käyttövarkaus, lievä vahingonteko tai lievä petos.

Jokainen saa ottaa kiinni myös henkilön, joka viranomaisen antaman etsintäkuulutuksen mukaan on pidätettävä tai vangittava.

Voimakeinojen käyttö kiinniottotilanteessa

Jos kiinniotettava yleisen kiinniotto-oikeuden käyttämisen yhteydessä tekee vastarintaa tai pakenee, kiinniottaja saa käyttää sellaisia kiinniottamisen toimittamiseksi välttämättömiä voimakeinoja, joita
voidaan pitää kokonaisuutena arvostellen puolustettavina, kun otetaan huomioon rikoksen laatu, kiinniotettavan käyttäytyminen ja tilanne muutenkin.

Voimakeinojen käytön tulee siis olla hyvin perusteltua, mahdollisimman vähäistä, ja siitä aiheutuvien haittojen tulee olla oikeassa ja kohtuullisessa suhteessa tekoon ja tilanteeseen. Lähtökohtaisesti esimerkiksi pakenemisen estämiseksi käytettävien voimakeinojen tulee olla lievempiä kuin hyökkäyksen tai vastarinnan torjumiseksi käytettyjen voimakeinojen.

Rikoslain mukaan liioiteltu voimankäyttö kiinniottotilanteessa johtaa syytteen vaaraan.

Turvallisuus on aina tärkeintä

Kiinniotossa tulee aina käyttää tervettä järkeä ja siinä huomioida yleinen turvallisuus. Usein jo pelkkä ulkopuolisten läsnäolo ja painokas puhe riittävät pysäyttämään rikoksesta epäillyn, varsinkin, jos paikalla on useampia ihmisiä. Käsikähmää rikoksentekijän kanssa kannattaa välttää, koska se yltyy helposti tappeluksi.

Monesti rikoksesta epäillyn tarkkojen tuntomerkkien ottaminen tai hänen liikkeidensä seuraaminen ovat kaikkein järkevimpiä ja turvallisimpia tapoja toimia ennen kuin poliisi ehtii paikalle.

Tilanteessa, jossa rikoksentekijän henkilöllisyys on tiedossa, kiinniottaminen tulee pääsääntöisesti jättää viranomaisille. Jos kuitenkin voidaan olettaa, että rikoksentekijän pakoon pääseminen vaikeuttaa kohtuuttomasti tapahtuneen rikoksen selvittämistä, saa hänet pysäyttää.

Tilannetulkintaa ja oikeuskäytäntöä

Kun tilanne on päällä ja ratkaisuja on tehtävä nopeasti, harva ehtii pohtia, täyttyvätkö kiinniottamisen tai voimakeinojen käyttämisen edellytykset. Saako rikoksentekijän pysäyttää, ja jos saa, niin millä keinoin? Mitä ovat lain vaatimat ”puolustettavissa olevat tarpeelliset voimakeinot”

juuri tässä tilanteessa? Varsinainen tilannetulkinta tehdäänkin valitettavan usein vasta jälkikäteen pidettävässä oikeuden istunnossa.

Kiinniotto-oikeuteen liittyvä oikeuskäytäntö on ollut varsin tiukkaa, ja joskus melko vähäinenkin voimankäyttö on katsottu liioitelluksi, ja kiinniottaja on saanut rangaistuksen pahoinpitelystä. Rangaistuksen pelko murentaa kiinniotto-oikeuden käyttämisen mielekkyyttä ja voi johtaa siihen, että tilanteisiin ei enää uskalleta puuttua.


Artikkeleihin